Rahaa ei pidä ainoastaan luoda, sen käyttö on myös varmistettava

Rahaa ei pidä ainoastaan luoda, sen käyttö on myös varmistettava

Yritysverotusta on alennettu roimasti. On tehty kilpailukykysopimus. Lainakorot ovat alhaalla. Yritykset eivät silti poikkeuksia lukuun ottamatta investoi.

Pienyritysten tilanne on oma lukunsa. Ne eivät suurten tapaan voi siirtää toimintaansa maasta toiseen halvimpien kustannusten perässä.

Investointeja toivotaan, koska vallitsevan viisauden mukaan ne tuovat työtä. Ja työ tuo verotuloja. Ja verotuloilla voidaan maksaa asehankintojen lisäksi muita sosialisoituja palveluja, kuten koulutusta sekä vanhusten ja sairaiden hoitoa.

EU:n keskuspankki ”ostaa velkakirjoja”, siis antaa lainaa 80 000 miljoonan euron kuukausivauhtia valtioille ja (suur)yrityksille.

Suomalaisiksi luettavat yritykset jakoivat v. 2016 omistajilleen osinkoja n. 11 000 miljoonaa euroa. Ja sama tahti jatkuu. Investointien puute ei siis johdu rahan puutteesta, vaan jostakin muusta. Joka tapauksessa yritykset päättävät mitä rahoillaan tekevät.

Investointitoiveissa on unohdettu eräs keskeinen jo aiemmilta ajoilta tuttu asia. Rahaa ei pidä ainoastaan luoda, sen käyttö on myös varmistettava. Pakote rahan käyttöön taas voi olla vain julkiselle rahalle.

Tämä yksinkertainen asia on nyt vaiettu, koska se on kovin vieras vallitsevalle talouspolitiikalle. Tätä päivää on julkisen sektorin sekä kansallisomaisuuksien yhtiöittäminen ja yksityistäminen.

Vallitseva politiikka lähtee muutaman ”vapauden” korostamisesta. Niistä tärkein on pääomien siirtelyn vapaus.
Kuten edellä on todettu, rahan puute ei ole ongelma – ongelma on rahan ohjautumisessa sellaisiin kohteisiin, jotka tuottaisivat sekä työtä että yleistä hyvinvointia.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan vuonna 2013 julkaistun raportin mukaan pelkästään kosteus- ja homeongelmista johtuva rakennusten korjausvelka oli 30–50 miljardia euroa. Tämä velka ei ole arvion laatimisen jälkeen ainakaan supistunut.
Liikenneverkko kaipaa miljardeja, ja yleistyvät sään ääri-ilmiöt vaativat nekin investointeja julkiseen infraan. On itsensä pettämistä kuvitella ”markkinoiden” hoitavan näitä asioita kuntoon.

Rahaa tarvitsee myös energiajärjestelmän uudistus, jolla pienennetään vuotuista 8000 miljoonan euron tuontienergialaskua.

Jatkossakin yritykset ajavat ennen kaikkea omia etujaan. Mitään muuta on turha odottaa. Yhteiskuntavastuu kuuluu
poliittisille päättäjille. Muuhun heitä ei tarvitakaan kuin sitä kantamaan.

Olemme itse luoneet ne kahleet ja riippuvuudet, joita meillä talouden hoidossa on. Kyse on siitä kenellä on lainsäädännön ja rahan hallinta. Nyt se on EU:lla ja sen keskuspankilla.

Talouden voi saada pyörimään pienellä muutoksella. Se on rahan hallinnan ja lainsäädännön siirtäminen Suomen osalta suomalaisten valitsemille päättäjille. Siis oma raha sekä ero eurosta ja EU:sta.

Kasvu – kulutus – hyvinvointi –ketju on poikki monesta kohtaa. Siirtyminen tasapainoisempaan talous- ja yhteiskuntakehitykseen on ennen pitkää välttämätöntä, koska joudumme kohtaamaan hyvinvoinnin jakamisen ja digitalisaation haasteiden lisäksi pahenevat ympäristökriisit.

Joskus on myös luovuttava jatkuvan talouskasvun harhasta.

Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

 

Hyvä IPU:n yhteyshenkilö

 

Elämme jännittäviä hetkiä. Itsenäisyyspuolueen taloudenhoitaja Nina Palomäki kävi perjantaina 19.1 oikeusministeriössä luovuttamassa puuttuvat kannattajakortit IPU:n puoluerekisteröintiä varten. Näillä pitäisi tarvittava määrä jo tulla täyteen ja IPU:n jatko rekisteröitynä puolueena varmistua.

 

Nyt onkin H–hetki käsillä tulevia kuntavaaleja ajatellen. Toivottavasti kaikista piireistä on löytynyt ehdokkaiksi haluavia jäseniä. Sitoutumattomatkin ehdokkaat tulevat kyseeseen, kunhan he jakavat IPU:n periaatteet ja sitoutuvat noudattamaan niitä.

 

Uusi kuntavaaliohjelmamme löytyy ipu.fi etusivulta. Paikkakunnittain on hyvä käyttää yhteistä ohjelmaa runkona ja täsmentää sitä omilla paikallisilla tiedoilla, tavoitteilla ja vaatimuksilla.

 

IPU:n jäseniä ovat perinteisesti kiinnostaneet valtakunnalliset vaalit kuntavaaleja enemmän. Tämä juontuu IPU:n ns. välineellisistä tavoitteista eli EU:sta irtautumisen, oman valuutan ja puolueettomuuspolitiikan vaatimuksista. Näitä koskevat päätökset tehdään valtakunnan tasolla. Tätä myös heijastaa IPU:n järjestörakenne, jossa ihmiset enimmäkseen liittyvät IPU:un ja sen kautta piireihinsä.

 

Samalla kuitenkin sitä ihmisten arkea, jota IPU näiden tavoitteiden kautta pyrkii parantamaan, eletään paikallistasolla, kunnissa. Kuntalaiset itse ovat oman kuntansa ja sen asukkaiden tarpeiden parhaita asiantuntijoita. Kaikista kunnista ei ehdokkaita välttämättä löydy, mutta keskitytään tekemään parhaamme, niissä, joissa IPU asettaa ehdokkaita.

 

Kuntavaalien aikataulu on sellainen, että ehdokaslistat on jätettävä kunnan keskusvaalilautakunnalle 28.2 ennen kello 16. Piirinne kuntien keskusvaalilautakuntien yhteystiedot löytyvät täältä.

Kuntavaalissa tarvittavat asiakirjat voi tulostaa linkin takaa.

Kannattaa levittää tietoa siitä, että ehdokkaaksi halukkaat voivat ilmoittautua IPU:n sivulla olevallalomakkeella.

 

 

Pidetään yhteyttä. Onnea ehdokasasetteluun!

Jos piirisi yhteyshenkilö on vaihtunut, niin ilmoitathan siitä puoluehallitukselle.

 

Terv. Lena Wiksten, vpj

[email protected]

 

 

Hautaako Trump kapitalismin kuten Gorbatshov hautasi sosialismin?

USA:n tuore presidentti on selkeäsanaisesti tuonut esille maansa ilmeisiä ongelmia. On paljon  osattomuutta, köyhyyttä, työttömyyttä ja näköalattomuutta. Järjestelmä horjuu komeiden kulissien takana. Yhä harvempi uskoo, että entisellä menolla voidaan asioita korjata. Näyttää siltä, että presidentti yrittää pelastaa horjuvaa systeemiä nostamalla kissan pöydälle.

Tässä kaikessa on paljon samaa kuin oli 1980-luvun Neuvostoliitossa. Neuvostojärjestelmän uudistajaksi ryhtyi systeemin kasvatti Mihail Gorbatshov. Avoimuuden ja uudistusten politiikka johti vain muutamassa vuodessa koko järjestelmän hajoamiseen. Ontto systeemi ei ollut uudistettavissa.

Presidentti Trump jos kuka on kapitalismin tuote. Suuria odotuksia ladataan – ainakin joidenkin taholta – siihen että oletettavasti ainakin talousjärjestelmän hyvin tunteva ja sitä rohkeasti arvosteleva voi tehdä tarvittavat korjaukset. Voimme ehkä piankin nähdä kestääkö järjestelmä korjaamista vai sortuuko se.

Järjestelmiin pettymisen syynä on ollut lupausten ja arkitodellisuuden pitkään jatkunut ristiriita. USA:n erona 1980-luvun Neuvostoliittoon on mm. se, että USA:n talousjärjestelmä on vallitsevana lähes koko maailmassa, myös entisessä Neuvostoliitossa.

Nykykapitalismin ytimenä on vapaakaupan lisäksi pääomien siirtelyn vapaus. Se on mahdollistanut varallisuuden ennennäkemättömän kasautumisen. Tähän Trump ei kaiketi ole ilmoittanut puuttuvansa, mutta talouden sääntelyä lisättäessä kysymystä ei voi väistää.

Keinottelutalous – tai finanssiteollisuus – on ottanut niskalenkin reaalitaloudesta. Jos ja kun tuosta otteesta pyritään irti, mikään ei ole niin kuin ennen. Kuten Neuvostoliiton loppu oli väistämätön, on keinottelutalouden ylivallan aika ennen pitkää ohi.

Neuvostoliiton sosialismikokeilun hajottua tilalle tuli kapitalismi sen raaimmassa muodossa. Mielenkiintoinen on kysymys siitä, mitä tulee kapitalismin tilalle.

Vain huono historiantuntemus tai puuttuva mielikuvitus saa ajattelemaan, että sortuneen sosialismikokeilun ja nykymallisen kapitalismin lisäksi muita vaihtoehtoja ei ole. Koetelluista malleista tarjolla on ainakin se, jota kutsuttiin sekatalousjärjestelmäksi. Se oli lähinnä Pohjoismaissa toteutettu sosialismin ja kapitalismin yhdistelmä – säännelty markkinatalous.

Säännellyn markkinatalouden päivitetty versio voi vastata moniin ajankohtaisiin haasteisiin ja ongelmiin. Niitä ovat mm. hyvinvoinnin tasapuolisempi jakaminen ja ympäristökriisit.

On historian ironiaa, että demokraattien presidenttiehdokkaaksi melkein yltänyt Bernie Sanders markkinoi itseään sosialistina. Sandersin ”sosialismi” on todellisuudessa pohjoismaisen sekatalouden malli.

Neuvostoliiton johtajana vv.1953-64 toiminut Nikita Hruštšov  lausui kapitalismista ”Emme hautaa teitä lapiolla, vaan teidän oma työväenluokkanne hautaa teidät”. Trumpin valitsi presidentiksi paljolti juuri USA:n työväki.

 

Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

_________________________________________________________________________________________

Hyvinvointi tuhotaan hyvillä tarinoilla

Kukapa voisi vastustaa vapautta ja verojen alentamista? Liikenneministerin esittelemä uudistus alentaisi uusien autojen hintaa tuhansilla tai kymmenillä tuhansilla euroilla. Polttoaineverojen ja autojen käyttömaksujen alennukset mukaan lukien verotulojen menetykset olisivat laskelmien mukaan n. 1600 miljoonaa euroa.

Verojen tilalle on tulossa tienkäyttöoikeuteen perustuvia maksuja. Näyttää selvältä, että vanhoilla autoilla ajavat – siis pienituloiset – joutuisivat maksamaan entistä enemmän.

Äärimmäistä ahneutta on puolusteltu sillä, että rikkaiden pöydiltä tippuu muruja köyhillekin. Samantapainen ajatus löytyy autokannan paranemisen tuomasta parempien autojen valumisesta vuosien saatossa pienituloistenkin käyttöön.

On mahdollista, että tämän mullistavan esityksen kohussa menee kuin ohimennen läpi ministerin kaavailema liikenneverkon yhtiöittäminen. Kansallisomaisuuden yhtiöittämiset ovat aiemmin ennakoineet niiden myyntiä kansainvälisille sijoittajille.

Sama julkisten palvelujen yhtiöittäminen on käsillä sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen, soten kohdalla.
Pohjoismainen hyvinvointimalli on ollut kestävä. Siitä on vielä paljon jäljellä parinkymmenen vuoden leikkausten ja kansallisomaisuuden polkumyyntien jälkeenkin.

Aiemmin pyrittiin siihen, että hyvinvointi ”nousee matalimpaankin majaan”, kuten eräs valtiomies 1960-luvulla linjasi. Ajateltiin, että jos rakennetaan tie yhdelle, se on rakennettava kaikille. Kyse oli yhteisvastuusta. Sen toteuttamista edisti silloin sosialismin pelko. Pohjoismaihin luotiin hyvinvointiyhteiskunnat, joissa markkinataloutta säädeltiin.

Nyt on toisin. Sosialismia ei ole tarvinnut enää pelätä. Hyvinvointia on tuhottu hyvillä tarinoilla. Äärimmäistä ahneutta ja verojen kiertämistä on laillistettu vapauden nimissä. Markkinoiden vapaus on kaunis kielikuva. Tulokset tosin muistuttavat ketun vapautta kanatarhassa.

Veronalennukset ovat suosittuja. Toisaalta ne ovat verotulojen menetyksiä. Kun veroja paljon alennetaan, todetaan että rahat eivät riitä vaikkapa tulonsiirtoihin tai julkisiin palveluihin. Niinpä niitä on leikattava.

Tulojen ja omaisuuksien kasautuminen merkitsee kierrossa olevan rahan vähenemistä. Suuret rahat päätyvät kasinopeleihin. Rahattomalla taas ei ole ostovoimaa. Rahan kiertoon perustuva talous on rikki.

Mutta tarina vapaasta markkinataloudesta elää. Ainakin vielä vähän aikaa. Yhä useammat ihmiset kuitenkin jo jupisevat, että tämä ei ole sitä mitä on luvattu.

 

Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

__________________________________________________________________________________________

Mitää pahaa EU on Suomelle tehnyt?

 

Pari europarla-mentaarikkoa järjesti taannoin yleisöä houkutellakseen tilaisuuden yllä olevalla otsikolla. Tarkoitus oli mitä ilmeisimmin selittää asioita parhain päin, mutta tilaisuuden aihe on niin osuva, että se houkuttelee toisinajattelevankin vastaamaan.

Ensinnäkin: eivät EU:n vaikutukset ole kaikkien kannalta kielteisiä, vaikka Matti Meikäläinen ja pieni ihminen niistä kärsiikin. Politiikkaa on harjoitettu Suomen pääomapiirien tahdon mukaisesti ja EU on ollut keino heidän päämääriensä toteuttamiseksi. Valtakunnassahan on siirrytty käytännössä henkilö ja ääni periaatteesta euro ja ääni periaatteeseen.

Toiseksi pitää nähdä, että EY/EU vaikutti ratkaisevalla tavalla Suomen politiikkaan jo paljon ennen jäsenyyttä. Siis silloin, kun pyrittiin täyttämään kaikki sisäänpääsyehdot.

Jäseneksi pyrittäessä

Politiikkamme tähtäsi integraatioon jo 80-luvun puolella. Näin saatiin aikaiseksi suorastaan vallankumouksellinen Integraatiolama ”vahvan markan politiikan” ja muiden sisäänpääsyehtojen seurauksena.

Tämä merkitsi mm. noin 40 000 yrityksen kaatamista, valtavaa työttömyyttä runsaan 15 vuoden ajaksi, ”velkavankeutta” syyttömille ja täysin ulkopuolisillekin, oikeusmurhia, itsemurhia.

Luvatun suuren taloudellisen kasvun sijaan saatiin kuristavien jäsenyysehtojen vuoksi lama koko Länsi-Eurooppaan, Suomeen syvin. Kuopan pohjalta nousu ja yhteiskunnan koneiston uudelleen käynnistyminen on sitten johtanut mukavan näköisiin talouskasvun keskiarvoihin, mitkä siis osaksi ovat vain paluuta kohti entistä kasvu-uraa. Onneksi väestömme on vanhenemassa, mikä on helpottanut työttömyyttä ja valtion budjettimenot ovat vähentyneet.

Noihin aikoihin luovuttiin myös Suomelle edullisesta vaihtokaupasta Neuvostoliiton kanssa. Vaihtokauppa ei mitenkään olisi sopinut yhteen EU:n vapaakaupan periaatteiden kanssa, ja Suomen Pankissa puuhattiin tehokkaasti integraation puolesta ja vaihtokauppaa vastaan. Lopullinen esitys jäljellä
olleen järjestelyn purkamisesta näyttää sitten tulleen naapurin puolelta vuonna 1990. Kuitenkin Intia ja Turkki jatkoivat vaihtokauppaa. Öljyn ja dollarin hintojen laskut olivat tuoneet kaupankäyntiin ongelmia, samoin kaiketi päätösvallan delegoiminen alaspäin Neuvostoliiton loppuaikoina.

Lähentymisvaihe EU:hun merkitsi poliitikkojen moraalin romahtamista. Poliitikkoja pyöritettiin, kurssitettiin ja hoidettiin siinä määrin, että nämä hyväksyivät (allekirjoittaneen käsityksen mukaan) Suomen perustuslain rikkomukset, maanpetosrikokset, valtiopetosrikokset ja kansalle valehtelun.

Rikoslakia muutettaessa poistettiin sitten 12 luvun 6 §, mikä ennen selkeästi viittasi maanpetosrikoksiin, joita voisi syntyä tehtäessä sopimuksia tai sopimuksista neuvoteltaessa. Osa rikoksista vanhenee nyt varhemmin kuin ennen.
Esimerkiksi silloinen (vuoden 1994) eduskunnan rouva puhemies on kertonut, että ei hän tiennyt tuolloin myös markasta päätetyn. Maatalousasioista valehdeltiin kansalle monella tapaa. Jne.

Presidentti puuttui oikeudenkäyttöön integraatiolaman pyörteissä pankkien pelastamistavasta päätettäessä. Yleistäen: pankeille annettiin lupa lopettaa pienyrityksiä valtion piikkiin.

Pieni piiri presidentin johdolla hylkäsi neuvottelut itärajasta ja Karjalan kysymyksestä, vaikka idästä tuli aloitteita neuvotteluille. Oleellisen syyn täytyy olla se, että venäjäfobiaiset pelkäsivät avoinna olevan rajakysymyksen estävän integraation. Että emme kelpaisikaan jäseneksi. Itärajammehan oli pitkän aikaa ainut yhteinen raja EU:n ja Venäjän välillä.

Karjalasta ja evakkojen oikeuksista neuvottelun sijasta valittiin siis EU. Mediasta tehtiin selkeästi osa valtakoneistoa. Suunnitteilla ollut vallan siirto kansalta ja poliitikoilta  kansainväliselle elimelle ja kansainväliselle pääomalle edellytti massiivista ja yhdensuuntaista ”tiedotusta”. Mediasta
tehtiin bisnestä ja myös maakunta- ja paikallislehtiä vallattiin. Ylessä tehtiin organisaatiouudistuksia ja rinnalle luotiin hömppää tuottavat, ihmisiä tyhmentävät, kaupalliset kilpailijat.

Näkyvä esimerkki yksimielisyydestä oli suhtautuminen vahvan markan politiikkaan. Media nieli myös suomalaisen työläisen ja pienen ihmisen syyllistämisen lamasta eikä huomannut lainkaan, että oli se lama naapurimaissakin. Yhtä hyvin nieltiin väite tullimuurin taakse jäämisestä, mikäli ei mennä jäseneksi. Päinvastainen totuus siitä, että tullit muuttuvat meille
huonommiksi, ei kelvannut, vaikka ministeriön asiantuntija sen muutamankin kerran kalvoja näyttäen todisti.

Kovin häpeällistä on ollut niin poliitikkojen kuin mediankin suhtautuminen 141-maataloustukeen. Tukea väitettiin pysyväksi, vaikka siitä sovittiin tilapäisten tukien otsikon alla. Neuvotteluissa mukana ollut virkamies kirjoitti kirjan, mistä tämäkin asia olisi selvinnyt, mutta kustantaja veti pian kirjan pois myynnistä ja muu media vaikeni. Virkamies on nyt suurlähettiläänä Kauko-Idässä.

Aloitettiin kansan tietoinen jakaminen rikkaisiin ja köyhiin. Tätä olivat innolla toteutetut säästötalkoot, jolloin heikoimpien oloja eläkeläisistä aloittaen heikennettiin. Kuvaavaa ihmisten käyttäytymiselle on, että eläkkeiden heikentämisen jälkeen eläkeläiset nousivat valtakunnallisessa kokouksessaan
Kokkolassa seisaaltaan osoittamaan suosiotaan paikalle saapuvalle pääministeri Esko Aholle.

Rahaoikeisto uskoo, että pärjätäksemme vapaakaupassa maassa pitää olla riittävän paljon riittävän köyhiä, jolloin työttömyyskin häviää itsestään. Tätä opetti Suomen suuressa vapaakauppaseminaarissa Kokkolassa 1994 ABB:n pääjohtaja Percy Barnevik, sitä on toistellut mm. Björn Wahlroos ja sitä meidän hallituksemme ovat toteuttaneet väristä riippumatta.

Jäsenyyden aikana

Maksamme EU:lle yhteiskuntamme romuttamisesta. Uusia esimerkkejä tulee jatkuvasti. Jatkamme edelleen maan ja kansalaisten jakamista voittajiin ja häviäjiin nousevaa jäsenmaksua EU:lle maksaen. EU:n pääideologia on yksityinen yritystoiminta, ja EU pyrkii supistamaan julkista sektoria. EU toimii myös Suomen rahaoikeiston kanssa yhdessä maataloutemme alas ajamiseksi. Kaikki tapahtuu riittävän hitaasti ”niin että
keitettävä sammakko ei huomaa, mitä tapahtuu”. Nyt uskotaan, että raha on viisaampi kuin ihminen.

Valtaosa lainsäädännöstä määrätään EU:sta. Kansanvalta ei toimi, ja elämme näennäisdemokratiassa. Eduskunta on käännöstoimisto, joka tosin pyrkii ennakoimaan tulevat direktiivit, jotta niitä ei miellettäisi EU-jäsenyydestä johtuviksi. Niinpä kunnallishallinnon ns. Paras-hanke sai alkunsa suunnitteilla
olevasta palveludirektiivistä.

Itsemääräämisoikeudestamme, itsenäisyydestä, on jäljellä vähemmän kuin Venäjän vallan aikana. Suunniteltu EU:n perustuslaki, jota ei nyt kutsuta perustuslaiksi, tulisi tätä vielä vahvasti korostamaan. Nytkään meillä ei ole esimerkiksi omaa ulkopolitiikkaa. YK:ssa puhuu EU ja Venäjän kanssa neuvottelee
EU, mikäli se ei delegoi jotain tehtävää jäsenmaalle.

Olemme mukana EU:n ongelmissa ja kiistoissa. Niinpä esimerkiksi venäläisten kauttakulkukiista Kaliningradin alueelle on mitä ilmeisimmin heijastunut EU:n itärajalle rekkajono-ongelmana, jota ei millään tahdota saada pois  päiväjärjestyksestä. Myös Lännen toiminta muissa Venäjän naapurimaissa heijastuu Suomeen. Emme voi kahden kesken ilman EU:n lupaa neuvotella kunnolla edes puutulleista, mikä lupa tosin nyt taidettiin saada. Markasta luovuttiin ilman eduskunnan päätöstä. Olemme eläneet vuosikausia
tältäkin osin perustuslaillisessa ristiriitatilassa. Olemme ainut Pohjoismaa, joka on luopunut valuutastaan ja rahapolitiikastaan.

Talouspolitiikassa olemme EU:n suurten armoilla. Niinpä pahin on siltäkin osin toteutunut. Euro on revalvoitunut eli kallistunut vuoden 2001 kesästä 80 prosentin verran dollariin nähden ( hirmuista! ), ja mm. Suomen metsäteollisuuden on tähän pitänyt sopeutua. Emme voi tehdä devalvaatiota, ja yrityksiä suljetaan. Voidaan sanoa niinkin, että korkean valuutan arvon kautta
tuemme USA:n sodankäyntiä maailmalla. Toisaalta alhainen dollarin kurssi on vaikuttanut dollareissa laskettavan energian hinnan kallistumiseen.

Yrityksiä on siirretty ulkomaiseen omistukseen. Kun teollisuus sulkee kannattavia tehtaita, niin tämä johtuu osin siitä, että suurteollisuus on nyt paljolti ulkomaisessa omistuksessa. Ulkomaiset omistajat vaativat suhteettoman suurta korkoa pääomalleen. EU:n ideologian mukaisesti valtiokin on luopunut
merkittävässä määrin omaisuudestaan eikä edes halua käyttää jäljellä olevaa valtaansa. Valtio on luovuttanut ulkomaisiin käsiin sellaisia strategisiakin aloja kuin postin kulku, malminetsintä ja kaivostoiminta, lannoitteiden valmistus sekä televisio- ja radio-ohjelmien siirto. Suorastaan hupaisaa on, miten nyt persotaan yksityisille ja sitä kautta ulkomaiseen omistukseen mm.
Rautaruukkia ja Outokumpua, vaikka rahaoikeisto aikoinaan vimmatusti vastusti terästehtaan ja jaloterästehtaan perustamisia.

Investoinnit ulkomaille. EU-jäsenyys ei lisännyt vientiosuutta EU-maihin, mutta se lisäsi investointeja sinne. Nyt Kauko-Itä on muodissa. Vähäiset investoinnit kotimaahan ovat hidastaneet talouskasvua ja pitäneet yllä työttömyyttä. Tällä hetkellä tulevaisuus ei näytä hyvältä, sillä kotimaan investoinneista on vähän puhetta.

Aluepolitiikka ei saa olla EU-aikana merkittävää. Meillä on toki koko maata koskevia tukijärjestelmiä ja rahaa maaseudun saattohoitoon, mutta todella merkittävät aluepoliittiset keinot ovat kiellettyjä, sillä ”ne vääristävät kilpailua”. Niinpä monet alueet maassa ja maaseudulla hiljenevät. Keskustavetoinen hallituksemme lopetti kyläkouluiltakin erityisen valtiontuen,
ja tämä yhdessä suunnitelmallisen kuntien talouden kurjistamisen kanssa on johtanut koulujen lopettamisaaltoon.

Lauttaliikenne Pohjanmaan satamista on lähes loppunut verovapaan myynnin loppumisen johdosta. Jo tulevaa ennakoitaessa lopetettiin liikenne Kokkolasta ja Pietarsaaresta ja lopulta vähäinen laivaliikenne uusien yrittäjien toimesta
Vaasastakin on ollut kovin takkuilevaa ja paikallisen tuen varassa.

Maatalous suurten bisnekseksi. Tilalukumäärä vähenee nopeasti ja suurtiloja perustetaan, kuten on haluttukin. Myös MTK on nyt entistä selvemmin vain isojen edunajaja ja osa EU:n markkinointiorganisaatiota. Tämä tuli esille mm. siinä, kun EU määräsi osan tukioikeuksista kauppatavaraksi ja pysyvästi peltomaan vuokralaiselle, suomalaisten oikeustajua ja perustuslakiamme loukaten.

Suomen MTK ja valtiovalta suosittelivat tilanteessa viljelijöille sellaisia turvakeinoja ja valtiolle lainsäädäntöä, joita EU ei hyväksy. Sen sijaan MTK ja valtiovalta jättivät kertomatta, että vuokrasopimukset olisi voitu purkaa maanvuokralain 16 §:n perusteella. Ei valtiovalta ole muutenkaan näissä asioissa informoinut lainkaan vuokranantajaa, ainoastaan vuokralaista.

Erot eliniässä ovat kasvaneet. Tilastojen mukaan EU-kaudella köyhimpien ja rikkaimpien miesten välinen elinikäero on kasvanut lisää reilut puolitoista vuotta! Naisten kohdalla ero on pienempi. Näissä luvuissa on oikeastaan tiivistetysti yhteenveto koko EU-kaudesta.

Meillä toimivat jo nyt erilaiset sairaanhoitojärjestelmät köyhiä ja varakkaita sekä työssäkäyviä varten, mutta rikkaille tarkoitettuja yksityispalveluja pyritään entisestään lisäämään. Erityisesti kun koulutetaan liian vähän lääkäreitä, saadaan lääkäripula, jota sitten paikataan yksityisillä ostopalveluilla. Sairaanhoitokin toimii siis osaksi voittoperiaatteella.

Rikollisuus ja huumeidenkäyttö ovat lisääntyneet. Heti jäsenyyden alettua oli nähtävissä suuri länsihuumeitten invaasio maahan. Samalla saimme kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ja prostituution.

Ihmisten kontrollointi on rajusti lisääntynyt, sillä jäsenyydestä luontevasti seurannut läheinen yhteistyö Nato-järjestön kanssa on lisännyt myös pelkoa kansainvälisen terrorismin saapumisesta maahan. Niinpä elämä maassa on nyt alinomaisen ja jatkuvasti tiukentuvan kontrollin ja ihmisten seurannan alaista. Tämä koskee niin fyysistä liikkumista kuin sähköistä liikennettäkin. EU antaa määräyksiä ja ne koskevat myös ampuma- ja metsästysharrastuksia. Kauhuskenaario isoveljen valvonnasta on jo totta.

Noin tuhat ”sankarivainajaa” EU-jäsenyyden vuoksi!
EU-jäsenyyden johdosta jouduimme alentamaan alkoholin hintaa vuonna 2004. Tämä on lisännyt alkoholikuolemien määrää aikaisempaan kehitystrendiin nähden noin tuhannella henkilöllä. Heidän henkensä ei ole paljon EU:n alttarilla painanut, eikä hyvä
mediamme ole lukumäärästä isoja otsikoita vetänyt. Vaikka toisaalta tilanne on jo kauan ollut tiedossa, niin hallituksemme on vain antanut asian olla. Tiedossa olevat hinnankorotukset eivät koko ongelmaa poista.

Mauri Nygård

Kirjoittaja on Itsenäisyyspuolueen varapuheenjohtaja

(Teksti on kirjoitettu vuoden 2008 alussa)