Kuntavaalit olivat Itsenäisyyspuolueelle tärkeät, eikä tulosta voi pitää lainkaan huonona ottaen huomioon valmistautumisaika ja siitä johtuva ehdokkaiden pienehkö määrä. Kuukausi ei ole kovin kummoinen aika etsiä ehdokkaita, mutta onnistuimme siitä huolimatta löytämään 24 paikkakunnalle yhteensä 44 ehdokasta. Monilla paikkakunnilla ehdokkaita oli vain yksi, mikä ei ole suhteellisen vaalitavan maassa kovin toiveita herättävä lähtökohta. Jonkinlainen muutos tähän nykyiseen d’Hontin järjestelmään pitäisi saada, jos aidosti halutaan kaikkien vaaleissa menestyneiden ääni kuuluviin. Räikein esimerkki suuria suosivasta ja pieniä sortavasta systeemistä saatiin Forssassa, jossa IPU:n Tero Ahtola keräsi huimat 142 ääntä. Se oli kymmenenneksi suurin äänimäärä Forssassa, mutta sillä ei valtuustopaikkaa saanut. Sen sijaan valtuustoon pääsi kokoomuksen ehdokas 40 äänellä.

Vaikka d’Hontin järjestelmä on ollut Suomessa pitkään käytössä, mikään ei estäisi järjestelmän oikeudenmukaistamista. Voitaisiin esim. sopia, että vähintään 1,5 %:n osuus kunnan kokonaisäänimäärästä oikeuttaisi paikkaan valtuustossa. Forssan tapauksessa siis 132 ääntä olisi riittänyt valtuustoon. Tietysti paikat voitaisiin jakaa myös suoraan henkilökohtaisten äänimäärien perusteella, ainakin kuntavaaleissa. Isommat ryhmät eivät kuitenkaan halua järjestelmää muuttaa, koska se ei ole heidän etujensa mukaista. Demokratian toteutumisen valvominen tuntuu olevan toissijaista.

Saman voi huomata myös puoluetukijärjestelmästä, jonka piiriin eivät kuulu kaikki puolueet. Jotkut ovat nimittäin hieman tasa-arvoisempia kuin toiset. Puoluerekisteriin pääsemiseksi kyllä vaaditaan 5000 paperisen kannattajakortin kerääminen, mutta mitään puolue-etuuksia sillä ei saa, ellei puolueella ole kansanedustajaa. Ei vaikka puolue olisi toiminut miten kauan tahansa. Eduskuntapuolueet sen sijaan saavat verovaroista maksettavaa puoluetukea vuosittain yhteensä n. 30 miljoonaa euroa. Näin varmistetaan niiden näkyvyys ja säilyminen vallassa sekä toisten näkymättömyys. Tuskin voisi pitää kovin suurena oikeusmurhana, jos IPU saisi puoluetukea eduskuntavaalien äänestysprosentin mukaan, siis n. 150 000 euroa vuodessa, hiukan enemmän kuin muut saavat yhteensä päivässä.

Vielä yhtenä epäkohtana eduskuntapuolueet saavat asettaa presidentinvaaleihin oman ehdokkaansa, mutta tätäkään mahdollisuutta ei eduskunnan ulkopuolisille puolueille suoda, vaan omalle presidenttiehdokkaalle olisi kerättävä 20 000 kannattajakorttia.

Kaikkien näiden keräysten ja rajoitusten tarkoituksena on estää eduskunnan ulkopuolella olevia puolueita osallistumasta yhdenvertaisina poliittisiin mittelöihin. Jos oltaisiin oikeasti huolissaan äänestysaktiivisuudesta, tällaiset esteet pyrittäisiin mahdollisimman nopeasti poistamaan.

Henri Aitakari
puoluesihteeri
Itsenäisyyspuolue

Ps. Itsenäisyyspuolue sai Laitilassa 6,3 % äänistä. Tämä oikeutti kahteen valtuustopaikkaan eli molemmat ehdokkaat menivät läpi. Vertailun vuoksi esim. kokoomuksella on uudessa valtuustossa neljä paikkaa. Vaikka Laitila on pieni paikkakunta, tämä osoittaa konkreettisesti sen, että asiat voivat muuttua ja muuttuvat, vaikka kuinka koetettaisiin estää. Toivoa ei siis kannata menettää.