Suomi viettää tänä vuonna itsenäisyytensä 100-vuotismuistojuhlaa.  Sanoin muistojuhlaa siksi, että tämän 100 vuoden aikana Suomi on menettänyt itsenäisyytensä lähes täydellisesti. Maastrichtin ja Lissabonin sopimusten mukaan EU:n lait korvaavat kansalliset lait, EU:n tuomioistuin on kansallisten tuomio-istuinten yläpuolella ja EU:lla on yhteinen ulko-, turvallisuus- ja talouspolitiikka.  Kansalaisaloitteet koskien EU:ta, euroa, Natoa, vapaakauppasopimuksia ja vastaavia tärkeitä asioita eivät etene Suomessa. Jopa talvi- ja kesäajasta päättävät kansainvälisten lentoyhtiöiden lobbarit.  Sukupuolineutraali avioliittolaki on vakavinta, mitä hallitus ja eduskunta uskaltavat antaa kansalaisten päätettäväksi
.
Kuinka tässä näin on käynyt?  Suomen perustuslain mukaanhan valta Suomessa kuuluu kansalle. Sitä toteuttaa kansan valitsema eduskunta ja siitä muodostettu hallitus.  Eduskunnan toimikausi on neljä vuotta, jonka jälkeen vallan pitäisi palautua kansalle, joka valitsee jälleen uuden eduskunnan vallan käyttäjäksi.  Vuoden 1995 jälkeen, kun Suomi perustuslain vastaisesti liitettiin EU:hun, eduskunta ja hallitus eivät olekaan palauttaneet toimikautensa päätteeksi valtaa kansalle, vaan jakaneet sitä maan rajojen ulkopuolelle EU:n toimielimille.  Ne ovat siis tehneet hiljaisen vallankaappauksen. Siksi meidän on itsenäistyttävä uudelleen eroamalla EU:sta.  Tätä EU-eroa ajaa Itsenäisyyspuolue.  Britannian esimerkki osoittaa, että se on mahdollista.
Kenellä sitten on valta EU-Suomessa?  Se on maamme rajojen ulkopuolella. Hallituksella ja eduskunnalla on vain toimeenpanovalta. Viime kädessä valta on niillä, joilla on rahanluontioikeus. EU:ssa se on yksityisten pankkien monopoli. Meidän tuntemamme raharikkaat, nämä Bill Gatesit, Warren Buffettit ja Antti Herliinit, tappelevat pankkien rahasta kuin koirat luista. Sylikummiensa kautta hekin tosin kuuluvat pankkien, globaalien yritysten ja johtavien politikkojen muodostamaan eliittiin, jolla todellinen valta on. Yli puolet EU:n n.30 000:sta lobbarista, jotka osallistuvat EU:n lainsäädäntöön ja valmisteluun, on näiden pankkien palkkalistoilla. Rahan luonti tyhjästä on johtanut hillittömään virtuaalirahan kasvuun. Sitä on jo yli 10-kertainen määrä verrattuna kaikkien valtioiden yhteen laskettuun BKT:een. Tuo raha, joka on säilötty erilaisiin sijoitustuotteisiin ja johdannaisiin, on tosiasiassa reaalitalouden loinen.  Jopa Warren Buffett, tuo kuuluisa sijoitusguru, on sanonut, että johdannaiset ovat talouden joukkotuhoaseita, jotka pitäisi kieltää. Jotta nykyinen pankki- ja talousjärjestelmää hallitseva eliitti pysyisi vallassa, on sen tärkein tehtävä pitää virtuaaliraha vakaana.
Kun rahan luo tyhjästä ja lainaa sen edelleen, ei menetä mitään vaikka siitä ei saisi euroakaan takaisin.  Näin riskitöntä rahan luonti pankeille on, eikä ole mitään syytä, miksi sitä ei voisi valtio tehdä.  Sen sijaan on monta syytä, miksi juuri valtion tulisi se tehdä. Mainittakoon vain kaksi: valtion velkaantumisen estäminen ja kilpailukyky. Suomi hyötyisi omasta rahasta aivan niinkuin muutkin pohjoismaat. Eivät ne ole tyhmyyttään jättäytyneet euron ulkopuolelle. Valtioiden velkaantumien ei siis ole  rahanluojille ongelma – päinvastoin.  Sen avulla ne saavat valtiot velkavankeuteen ja sitä kautta budjettivaltaa ja poliittista valtaa, jonka turvin ne lypsävät valtioita aina kun pelivaraa taloudessa on.
Tämän päivän Suomessa isänmaallisuus on ”hihhuli-isänmaallisutta”. Se merkitsee sitä, että saamme kerran vuodessa katsella Itsenäisyyspäivän pukuloistoa tai kuunnella Maammelaulua, jos Suomi on sattunut menestymään jääkiekon MM-kisoissa.  Joskus hypetyksen kohteena on joku yksittäinen henkilö: Sibelius, Mika Häkkinen, Nico Rosberg tai joku idols-tähti.  Esiin ei nosteta mitään sellaista mitä olemme kansakuntana saavuttaneet, lukuunottamatta talvi- ja jatkosotaa, ja nekin lähinnä Nato-haukkojen tarkoitusperien ajamiseksi. Sellainen esiinnostettava asia olisi hyvinvointivaltio. Ihme, jonka köyhä Suomi muiden pohjoismaiden tavoin sotien jälkeen pystyi luomaan. Siitä saavutuksesta meidän kannattaisi olla ylpeitä, pitää kiinni ja ennen muuta kehittää sitä, sillä siitä hyötyvät kaikki kansalaiset. Sen avulla pystymme parhaiten vastaamaan digitalisaation, automaation, ympäristön ja tulonjaon haasteisiin myös tulevaisuudessa. Tämä markkinaliberalismin projekti, jolla se yritetään korvata, pelkästään synnyttää näitä ongelmia puhumattakaan, että se pystyisi niitä ratkaisemaan.  Siitä hyötyy vain entisestään kapeneva eliitti.
Sillä, jolla on taloudellinen valta, on viime kädessä myös poliittinen valta. Tätä nykyajan feodaalijärjestelmää kutsutaan markkinaliberalismiksi.  Tuon Milton Friedmanin opin laajamittainen ja johdonmukainen soveltaminen alkoi läntisessä maailmassa viime vuosituhannen lopulla. Tuon opin kulmakiviä ovat pääoman, tavaroiden ja työvoiman vapaa liikkuvuus sekä kaiken yksityistäminen. Meidän eliittimme on hurahtanut siihen täysin, vaikka maailmalla siihen suhtaudutaan yhä kriittisemmin. Suomessa sen tuomat ongelmat näkyvät ainakin siten, ettei se pysty pitämään yllä hyvinvointivaltiota.  Siitä Sotessa ja muussa meneillään olevassa myllerryksessä on pohjimmiltaan kyse.
Kun markkinaliberalistinen ideoligia synnyttää ongelmia, tarjotaan ratkaisuksi samaa oppia.
Kun syntyy työttömyyttä, lisätään sen oppien mukaan työvoiman tarjontaa ja heikennetään sosiaaliturvaa.
Kun se aiheuttaa harmaata taloutta, tehdään hallintarekisteriuudistus, jonne harmaan talouden toimijat voivat omistuksensa piilottaa. Näinhän hallitus viime viikolla linjasi.
Kun aggressiivinen verosuunnittelu syö veropohjaa, laillistetaan veroparatiisien käyttö. Panama-paperien paljastusten jälkeen EU:n komissio totesi, ettei veroparatiisien käyttö ole rangaistava teko. Suomen keskuskauppakamarien liiton mukaan veroparatiisit hyödyttävät Suomen taloutta, varmuudella ainakin hyödyntävät sitä.
Kun vienti ei vedä ja valtio velkaantuu, tehdään opin mukainen sisäinen devalvaatio: alennetaan palkkoja ja supistetaan valtion menoja, mutta ei oteta käyttöön omaa rahaa, vaikka se olisi tehokkain keino ja kohtelisi kansalaisryhmiä oikeudenmukaisimmin.
Näin hallitus eduskunnan myötävaikutuksella toteuttaa EU:n markkinaliberalistista ideologiaa Suomessa. Todellinen oppositio onkin meissä eduskunnan ulkopuolisissa puolueissa ja ryhmissä.
Jouko Miettinen (ipu), Turku