Asuuko onni tavarataivaassa?

18.1.2018

Suomen päästyä vihdoin muiden maiden imuun elämme vahvan kasvun vuotta, mutta silti meillä on 250000 työtöntä. Hallituksen 72%:n työllisyysaste ei tahdo täyttyä. Euroon kuulumattomien Ruotsin ja Tanskan luvut ovat 10% paremmat ja ovat olleet sitä jo 10 vuotta. Ei euroa ilman EU:ta, mutta Suomen kannalta suurin virhe on ollut euro.

Euro sopii jotenkuten Saksalle, mutta monille muille ei mitenkään.                            

 

 

Nyt hallitus purkaa turhautumistaan työttömiin. Se pakottaa työttömät ratkaisemaan ongelmansa itse. Ongelman, jossa se on vuosikaudet epäonnistunut. Hallituksella on visio. Etsi itsellesi työ- tai koulutuspaikka tai menetät 65 päivän ajaksi 5% 697 e/kk korvauksestasi . Verojen (20%) jälkeen sinulle jää reilut 520 e/kk. Riippumatta siitä onko oman alasi työtä tai sopivaa koulutusta tarjolla, hakemuksia on lähetettävä jonnekin vähintään yksi viikossa tai saat vielä 60 vrk kovennettua. Ts. et saa korvausta ollenkaan.

 

Eletyt vuosikymmenet viittaavat siihen, että nykyisessä markkinaliberalistisessa talousjärjestelmässä täystyöllisyyden saavuttaminen on utopiaa. 1970-luvulla Kekkonen nimitti hätätilahallituksen, kun työttömyys pomppasi 150000. Nyt hallitus suitsuttaa saavutuksilleen, kun luku on 250000.

 

Tarvitsemme suunnitelma B:n sen skenaarion varalta, ettei nykymuotoista ns. tuottavaa työtä löydy kaikille.  Automaatio ja digitalisaatio syövät työpaikkoja, uudet työtehtävät uusiutuvat ja vaativat sellaista osaamista, että yhä useampi putoaa kelkasta, varsinkin jos työuraan tulee katkoksia. Ja niitähän tulee, näitä järjestelmän luonteeseen kuuluvia konjunktuuri syklejä.

 

Työttömät ja muu rupusakki voidaan nähdä joko luusereina tai sankareina. Heidän vaatimaton elämäntapansa torjuu ilmastonmuutosta ja muita ympäristökatastrofeja puolestamme.  Heidän tuloillaan voi harrastaa painonhallintaa, herkuttelua leipäjonon antimilla, matkailua kävellen, kulttuuria kirjastossa ja hymyilemistä, sitä mindfulnessia.  Lääkäriinkin pääsee, kunhan sote tulee. Maaseudulla ei ihan kaikkea ole, mutta siellä on ankeaa muutenkin.

 

Pakottamalla yritämme saada kaikki mukaan myyräntyöhön. Ilmasto- ja ympäristö-ennätyksemme, rankkasateet ja muovimeret ovat enemmänkin muiden syytä. Ehkä voisimme oppia heiltä, ennen kuin Siperia opettaa, ettei onni asu tavarataivaassa.

 

Kasvupakko ja velkakierre kulkevat käsi kädessä. Rahan luonti: valtioiden vuosisatainen monopoli on nyt pankkien tuottava bisnes. Ne luovat rahan myöntämällä lainoja, jotka palautuvat korkoineen pankeille, kunhan joku lainaa ne ensin pankista. Ja hups… oravanpyörä on keksitty. Menestys on sitä, että pääsee elämään muiden velanottajien siivellä.  Paradoksaalista kyllä, mutta vauhtia hyrrään tuovat väestön massamuutot, sodat ja luonnon katastrofit, kunhan maksaja on joku muu kuin edun saaja.

 

Meidänhän piti luoda hyvinvointia ihmisille, ei rahoitus- ja talousjärjestelmälle.  Sehän se juuri vaatii kasvupakkoa, ihmisen ja maapallon hyvinvoinnin jättämistä taka-alalle ja uhkaa koko sivilisaatiotamme.           

 

Jouko Miettinen (ipu)

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload