James Bond in the jungle of business support (007 yritystukien viidakossa)

21.2.2018

Otsikko olkoon ehdotukseni ensimmäisen Turussa kuvattavaksi aiotun James Bond elokuvan teemaksi (Turkulainen 12.1.2018).

 

Tehtävä on vaativa verrattuna rutiininomaiseen kaunottaren selättämiseen. Yritystukien viidakossa sankarilla on jo valmiiksi housut kintuissa.  Hän nimittäin nauttii itse 25 % yritystukea. Sen valtio, ts. veronmaksajat, maksavat tasapuolisesti kaikille tuotantoyhtiöille, jotka kuvaavat filminsä Suomessa. Turku on onnistunut houkuttelemaan jo kymmeniä filmiryhmiä tänne.  Niin kannatettavaa kuin kulttuuri, joka on puhdasta energiaa suoraan sieluumme, onkaan, vaivaa myös sitä sama pöhötauti kuin muutakin taloutta.

 

Yritystukiin uppoaa jopa 9 miljardia vuodessa (Yle 31.1.2018), mutta yhteisöverojen tuotto on vain 5,5 miljardia. Ts. yritykset saavat tukea 3,5 miljardia enemmän, kuin maksavat veroja Suomeen. Bondin Dry Martini risteilyaluksen baarissa ja tienvarsia koristavat tuulimyllyt ovat mm. näitä yritystukien kohteita.

 

Kun yritys investoi tai sijoittaja sijoittaa, hän yrittää tehdä sen tuottavasti. Kun verorahoja sijoitetaan, ne haaskataan, ts. annetaan vastikkeettomasti yritystukina. Eikö meidän pitäisi vaatia samoja pelisääntöjä myös omille verorahoillemme? Voisiko valtiokin vaatia sijoituksensa suuruista omistusosuutta yrityksestä ja saada sitä kautta tuottoa sijoitukselleen? Maksimissaan tappio voisi olla koko sijoitettu pääoma l. nykyisen yritystuen suuruinen, mutta onnistuessaan meillä olisi suurempi potti jaettavana vaikka elokuviin tai muihin immateriaalin talouden tuotoksiin.

 

Median mukaan 100:sta suurimmasta yrityksestä vain Supercell kotiuttaa kaikki tuottonsa Suomeen. Muut piilottelevat niitä veroparatiiseihin. Tukemiemme yritysten osakkaina me veronmaksajatkin pääsisimme nauttimaan paratiisin hedelmistä.

 

Onko tämä markkinaliberalistinen järjestelmä, joka ilman massiivista tukea kaatuu kuin korttitalo, sittenkään tehokkain tapa tuottaa palveluja? Tehokkuudellahan mm. Sotea ja muuta yksityistämisvimmaa perustellaan. Vai onko se vain EU:n ideologista unelmahöttöä, jolla edun saajat höynäyttyävät meitä taviksia?

 

Yritystuista emme ilmeisesti pääse eroon onhan mm. EU:n näkyvin yhteistyön muoto eräänlainen taloussota, jossa valtiot kilpailevat keskenään erilaisin porkkanoin yritysten suosiosta. Panokset kovenevat ja 25 % elokuvien tuotantotukeen ei riitä, kun joku panee paremmaksi ja sysää 007:n seikkailut Turussa haaveiden tarhaan.

Eurotaloudessa kaikki raha, myös yritystuet, on jonkun ottamaa velkaa.  Menestys on sitä, että onnistuu haalimaan muiden ottamaa velkarahaa itselleen.  Huonoiten tässä pelissä ovat menestyneet valtiot. Ne ovat menettäneet itsenäisyytensä velkojille ja muuttuneet kansalaisyhteiskunnista markkinoiden pelikentiksi.

 

Talousjärjestelmät ovat ihmisten luomia ja siksi muutettavissa. Tuon filosofi John Locke jo 1600-luvulla oivalsi. Globalisaatio ei ole kohtalomme vaan luomuksemme, jolle halutessamme voimme antaa myös inhimilliset kasvot.

 

 

Jouko  Miettinen (ipu)

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload