Ilmaisia sijoitusneuvoja - hintansa väärtejä

17.3.2018

 

Näin noususuhdanteen huumassa varainhoito ja sijoitusneuvonta elävät taas elämänsä kevättä. Jo tarhaikäisille opetetaan rahankäyttöä ja sitä, että on hyvä pistää jotakin talteen pahan päivän varalle (Yle /Mikä maksaa 15.3.18). Kaikille neuvoista tosin ei ole hyötyä, nimittäin niille, joilla sitä rahaa ei ole. Mutta monilla tuntuu ja kuuluukin olevan.

 

Lapsuus lyhenee, aikuisten ja lasten maailmat ovat yhä lähempänä toisiaan. Samat sijoitusneuvot käyvät vauvasta vaariin. Sijoittamisessahan on se perusidea, että laittamalla kovalla työllä ansaitsemaansa rahaa sijoitustuotteeseen, saa siitä tuottoa tekemättä yhtään mitään.  Mutta mietitäänpä tässä sijoituskoulussa mistä tuo raha tulee?

 

Markkinataloudessa, jossa mekin elämme, kaikki raha on jonkun ottamaa velkaa. Niin on tuo meidän ylimääräinen siivukin, jonka sijoituksemme tuottaa.  Erikoista siinä on se, että me emme ole tehneet sen eteen työtä. Oikeastaan se ei ole rahaa ollenkaan ennen kuin joku on tehnyt sen rahan verran työtä.  Me emme ainakaan ole, joten toivottavasti ne, jotka ovat meidän puolestamme tuon rahan pankista lainanneet. Hän saattaa olla joku pikavippityyppi kaljapäissään. Toivottavasti ei ainakaan lähisukulainen, mieluummin joku ikävä tyyppi tai naapuri. Joka tapauksessa kiitos heille, sillä jos he toimisivat kuten me, ei kukaan rikastuisi.

 

Mitäpä jos laittaisimmekin robotit tekemään työt  -  juuri tuon ylimääräisen siivun? Nehän ovat tunnollisempia ja luotettavampia kuin ihmiset.  Voisimme hyvällä omallatunnolla laskea liikkeelle niiden työtä vastaavan määrän rahaa ketään huiputtamatta.  Mutta sehän vesittäisi koko automaation idean.  Ideahan on juuri korvata sitä ihmistyötä ja pistää työntekijöiden palkka robotin omistajan taskuun.  Siihen tyssäsi kuin kanan lento sekin sijoitusgurun neuvo.

 

Mutta entäpäs, jos valtio keräisikin tuota robotin työtä vastaavan määrän veroa, tai ainakin osan siitä, ja laskisi liikkeelle sitä vastaavan määrän rahaa, käytettäväksi vaikkapa julkisiin menoihin? Tuohan kuulostaa huvältä. Mutta kun valtio on tuon pikavippityypin kaima. Senkin on mentävä hattu kourassa hakemaan pankista sitä sijoittajien rahaa.  Olikohan se sittenkään viisasta vaihtaa ne valtion omat markat euroiksi?

 

Aina on sekin mahdollisuus otettava huomioon, että sijoitus ei tuotakaan ja tulee nenästä vedetyn olo, minäkö tyhmä?! Ei tee mieli kehuskella. Ei tästä tarhassa puhuttu. Silloin voi lohduttautua sillä, että on päässyt kunniakkaaseen rahan liikkeeseen laskijoiden kerhoon.  Jonkunhan sekin rooli on hoidettava.  Voi muistella sijoitussopimuksen alalaidassa olevaa pienellä präntättyä tekstiä. Se onkin varainhoitajan viimeinen neuvo: Historiallinen kehitys (miksihän se on aina nouseva käyrä?) ei ole tae tulevasta.

 

Jouko Miettinen (ipu)

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload