Niin, mitä IPU sitten haluaa?

22.4.2018

 

Aina välillä törmään kysymyksiin ”Mitä IPU sitten haluaa?”, ”Miten IPU tämän muka olisi ratkaissut?” jne. Hyvä, että kysytään ja hyvä, että IPU on olemassa, koska muuten ei suomalaisessa politiikassa olisi mitään todellista vaihtoehtoa nykylinjalle.

 

Siitä pääsemmekin ensimmäiseen tärkeään kysymykseen. Halutaanko nykymenon jatkuvan? Kun perinteiset suuret puolueet ovat viime vuosikymmeninä olleet vuoroin vallassa, on ollut äärimmäisen vaikea havaita mitään eroja niiden linjoissa. Kokoomus ei ole yrittäjän asialla, Keskusta ei ole maaseudun asialla, SDP ei ole työväen asialla. Kaikki puolestaan tuntuvat olevan valtionomaisuuden myymisen, suuryritysten, sijoittajien ja pankkien asialla. Kaukana ovat ne ajat, jolloin Keskusta ja vasemmistopuolueet yhdessä rakensivat maastamme pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Nyt näyttää lähinnä siltä, että on kova kiire päästä siitä eroon, laittaa se rahoiksi. Markkinatalous itsessään ei ole ongelma, vaan se, millä tavalla sitä toteutetaan ja kenen hyväksi.

 

IPU ei halua tukea nykypolitiikkaa, enkä usko, että kovin moni suomalainen oikeasti haluaa. Kansan enemmistö kuitenkin käy vanhasta tottumuksesta äänestämässä näitä samoja puolueita, ja ulospääsy noidankehästä on vaikeaa. Mikäli nykymeno jatkuu, sitä pitäisi sentään pyrkiä toteuttamaan inhimillisemmin, sosiaalisesti tasa-arvoisella tavalla ja yrittämällä tosissaan poistaa työ

 

ttömyys ja köyhyys. Tarkoitan siis ihan aikuisten oikeasti, eikä millään tilastokikkailuilla, kuten nyt tehdään. Tosin tehtävä ei ole kovin helppo valtion ollessa EU:n myötä mittavissa veloissa pankeille.

 

Tärkein yksittäinen asia, johon voidaan EU-jäsenenäkin vaikuttaa, on verotus. Nykyisen ALV- ja kuntaveropainotteisen verotuksen aikana vähävaraisia verotetaan suhteessa monin verroin ankarammin kuin suurituloisia. Käsittämätöntä, että yhä kuulee väitteitä progressiivisen verotuksen ankaruudesta, vaikka progressiivinen tulovero muodostaa enää hyvin pienen osan verokertymästä. Jotain verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta kertoo sekin, että muutama vuosi sitten minulla (luokanopettaja) ja Björn Wahlroosilla (Suomen rikkaimpia miehiä) oli lähes sama veroprosentti. Verotuksen progressiota pitäisi ilman muuta lisätä huomattavasti, jotta oikeudenmukaisuus edes jollain lailla toteutuisi. Tärkeää olisi myös ottaa käyttöön ns. robottivero. Aiemmin tehtaiden työntekijöiden verotus muodosti merkittävän osan verokertymästä. Automaation vallattua tehdastyöpaikat olisi kohtuullista määrätä tuotannon arvonlisäyksestä maksettava vero.

 

EU:n ja euron ulkopuolella mahdollisuutemme kansakuntana kuitenkin muuttuisivat merkittävästi paremmiksi. Ennen kaikkea valtion ei tarvitsisi velkaantua pankeille, eikä meidän myöskään tarvitsisi hyväksyä veroparatiisien käyttöä, jotka nykyään nielevät Suomesta 5 – 7 miljardia euroa vuosittain. Mitään kestävyysvajetta ei olisi olemassakaan, jos veroparatiisien käyttö kyettäisiin kieltämään. Se olisi mahdollista EU:n ulkopuolella, mutta ei EU:ssa, koska unioni perustuu pääomien vapaaseen liikkuvuuteen, eikä pääomien liikkeitä koskaan kyetä EU:ssa rajoittamaan. EU:n ulkopuolella meidän tulisi keskittyä omavaraisuutemme merkittävään kasvattamiseen. Tällä olisi myös suuria työllistäviä vaikutuksia. IPU pitää Suomen ja koko maailmankin kannalta tärkeimpänä tavoitteena sellaisen yhteiskunnan luomista, joka olisi mahdollinen edelleen sadan tai kahdensadan vuoden kuluttua. Se tarkoittaa kaikille kohtuullista toimeentuloa ja hyvää elämisen laatua, mutta se ei voi sisältää joidenkin etuoikeuksia ylettömään kulutukseen. Pitäisi siirtyä asteittain ja hallitusti kestävämpään elämänmuotoon, joka on vapaa pakonomaisesta talouskasvusta ja orjallisesta suorittamisesta. Kansainvälinen yhteistyö olisi selvästi tärkeämmässä asemassa kuin nykyään. Nykyään Suomi on EU:n alistama, eikä kykene aitoon kansainväliseen yhteistyöhön.

 

Valitettavasti IPU:n tarjoama vaihtoehto on sellainen, että se ei houkuta ihmisiä, jotka ajattelevat vain tätä hetkeä ja vain omaa rikastumistaan. Vaihtoehtoamme ei myöskään tunneta tai sen ajatellaan olevan liian erilainen nykyiseen verrattuna. Niinhän se onkin, koska sen on pakko olla. Pidemmän päälle IPU:n vaihtoehto on kuitenkin välttämätön. Vähemmillä tuhoilla ja ristiriidoilla selvittäisiin, jos kohtuullisen elämäntavan pariin alettaisiin jo hiljalleen valmistautua ja siirtyä. Erityisen paljon tämä tulee vaatimaan suurituloisilta, jotka kulutuksellaan kaikkein eniten rasittavat ympäristöä. Tämä ei ole rikkaiden syyllistämistä, vaan faktatietoa.

IPU ei silti tavoittele paluuta kivikaudelle, eikä edes 1800-luvulle, vaikka niinkin välillä väitetään. Monenlaisesta turhasta joudumme silti luopumaan, se lienee selvää, mutta perustarpeet saadaan kaikille (maapallolla) turvattua: ruoka, vesi, asunto, terveydenhoito ja koulutus. Asevarustelua on kyettävä maailmanlaajuisesti vähentämään, ja armeijoiden voimat suuntaamaan ympäristön pelastamiseen.

 

Teollisen tuotannon todelliset kustannukset ympäristölle tulee ottaa huomioon tuotteiden hinnoissa, ja tuotteet tulee valmistaa niin hyvin kuin mahdollista ja tehdä niin helposti korjattaviksi kuin mahdollista. Pakostakin joudutaan myös käyttämään harkintaa sen suhteen, mitä ja kuinka paljon tuotetaan. Näistä asioista tulee käydä kansainvälistä vuoropuhelua, koska vastuu on kaikilla.

Tavoitteemme ovat maailmanlaajuisesti siis jotain päinvastaista kuin mitä tällä hetkellä globaalisti tavoitellaan. Nykyjärjestelmä palvelee suuria korporaatioita, suurpankkeja ja sijoittajia. Nykyään sekä valta että omaisuudet keskittyvät. Poliittisen vallan kytkökset suurpääomaan ovat niin ilmeiset, että mitään oikeaa demokratiaa ei ole ollut enää pitkään aikaan. IPU:n edustama järjestelmä palvelisi jokaista ihmistä ja kaikkien elämänlaatua. Silloin ei tuotantoa vietäisi aina sinne, missä työläisiä ja ympäristöä on helpoin riistää, vaan tuotanto pyrittäisiin pitämään mahdollisimman lähellä, jotta kaikilla olisi mielekästä tekemistä ja kaikki pärjäisivät, ja tuotanto toteutettaisiin ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

 

En mielelläni kirjoita mahdottoman pitkiä blogitekstejä, joten tässä on kerrottu vain pintaraapaisuna, mitä vaatii tasapaino ihmisten kesken, ihmisen ja luonnon välillä sekä ihmisen ja talouden välillä. Lisää aiheeseen liittyvää löytyy mm. sivustoilta ipu.fi, talousdemokratia.fi, unite-the-armies.org sekä Serge Latouchen kirjasta Jäähyväiset kasvulle, Ari Ojapellon teoksesta Kasvun loppu ja Antti Pesosen kirjasta Kohti tasapainoa. Muutos on välttämätön, aikataulua ei tiedä kukaan. IPU on jo nyt valmistautunut tulevaisuuteen, kun kaikki muut vielä miettivät, miten saataisiin talous kasvamaan. Rahan tekeminen ei vaadi viisautta, eikä edes älykkyyttä, pelkkä häikäilemättömyys riittää. Millaista maailmaa, millaista elämää, millaista ihmisenä olemista haluamme? Sitä kannattaa jokaisen tykönään miettiä.

 

Henri Aitakari

puheenjohtaja

Itsenäisyyspuolue r.p.

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload