Ympäristö on mitä ihminen syö

23.11.2018

Kun päämääränä on ruokkia maapallon väestö, ovat väestön- ja talouskasvun hillitseminen keskeisiä tekijöitä. Ylikansoitus ja hillitön talouskasvu ovat syy ilmaston muutokseen ja muihin ympäristökatastrofeihin. Ne tuhoavat ravinnontuotannon edellytyksiä. Suomen ja muidenkin on pyrittävä tuotannossa omavaraisuuteen, jotta maapallon kolkat pysyisivät asuttuina ja ruokaa riittäisi kaikille.

 

Lähtökohdaksi ravinnon tuotannon kehittämiselle on otettava sen vaikutukset ilmakehään, vesiin ja maaperään. On tarkasteltava koko vaikutusketjua paikallisesti ja globaalisti. Se mitä syömme vaikuttaa niihin kaikkiin.

 

Vapaakauppa saastuttaa. On pyrittävä eroon elintarvikkeiden rahtaamisesta ympäri maapalloa ja keskityttävä paikalliseen tuotantoon.  Se merkitsee sitä, että ravinto eri puolilla maapalloa voi koostua erilaisista raaka-aineista ja täyttää silti terveellisen ravinnon vaatimukset. Vaikka pyrkimys kasvisruokaan vähentää päästöjä, se ei aina ole optimaalinen vaihtoehto. Hedelmien ja vihannesten lentokuljetukset ja muu rahtaaminen sekä tuotanto keinokastelun avulla ovat huonompi vaihtoehto, kuin kotimaiset juurekset, omenat ja marjat.

 

Pohjoisilla ja kylmillä alueilla ei voi kasvattaa riittävästi kasvisravintoa, karjaa kylläkin. Monilla alueilla maito- ja porotilat ovat hyvä ratkaisu muuntaa ruohoa ja jäkälää ihmisravinnoksi. Sika ja siipikarja ovat energian muuntokyvyltään parhaita.  Syntyvät päästöt, metaani ja muut biokaasut, ovat auringon energiaa, joka on mahdollista ottaa talteen. Järvikala kelpaa mainiosti ihmisravinnoksi ja sen kalastus puhdistaa vesistöjä.

 

Paksu humuskerros sitoo hiiltä ja on nopein tapa vaikuttaa sen pitoisuuteen ilmakehässä. Se on myös hyvää viljelysmaata.  Kasvisruuan tuotannossa voidaan valita ympäristöystävällisempiä kasveja ja lajikkeita.  Jalostuksella, valinnalla, lannoituksella ja viljelytavoilla voidaan kuormitusta vähentää. Samoin fossiilisten polttoaineiden tarvetta, jonka kulutus tehomaatalouden tuotantoketjussa saattaa olla 30 % tuotetun energian määrästä, pelto pelkkä alusta, kaikki muu tuontitavaraa.

 

Peruna on parempi vaihtoehto riisille, joka tuottaa metaania ilmakehään ja vaatii kastelua. Pitkälle jalostetut lajikkeet mm. soija ja maissi köyhdyttävät maaperää ja vaativat runsasta keinolannoitusta. Sen tuotanto, kuljetus ja levitys saastuttavat. Lannoiteperäiset typpikaasut ovat hiilidioksidiakin haitallisempia. Kotimainen kaura, ohra ja ruis ovat parempi vaihtoehto. Herne- ja palkokasvit sitovat typpeä ja lannoittavat maata. Vuoroviljelyn avulla hyöty voidaan siirtää muillekin kasveille.

 

Vegaanin ja meidän kaikkien pohdittavaksi tulee siis muitakin valintoja kuin kasvisruoka ja eläinten syötäväksi kasvattamisen etiikka.

 

Maatilat olivat ennen toimeentulon tyyssijoja, eivät enää.  Uusi kestävämpi ravinnon tuotanto, joka perustuu paikallisuuteen, tukee suomalaista maataloutta ja maaseutua, myös globaaleja pyrkimyksiä ravita maapallon väestö ja vähentää ympäristöhaittoja.

 

Jouko Miettinen

IPU:n 2. varapuheenjohtaja

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload