Kapitalismi luo epätasa-arvoa ja tuhoaa ympäristön

12.11.2019

Ylen A-Studiossa puhuttiin 11.11. kapitalismin kriisistä. Alussa kuultiin talousnobelisti Joseph Stieglizin ajatuksia kapitalismin ongelmista. Ne olivat oikeansuuntaisia. Kovin syvällisesti Stieglizin ajatuksiin ei silti päästy.

 

Studiossa olikin sitten varsin eri kaliiberin porukka: Heikki Pursiainen, Jyri Häkämies ja Tuuli Kaskinen. Häkämiehen näkemykset ovat tietysti tuttuja kaikille. Hän ei ole talousnobelisti. Silti hänen yksioikoisuutensa oli jollain tavalla hämmentävää. Häkämiehen mielestä kapitalismin kriisi on korjattu, kun EK:n vanha iskulause ”kapitalismin puolesta” muutettiin muotoon ”uudistuvan kapitalismin puolesta”.

 

Pursiaisellakaan ei ollut paljon sanottavaa. Kaskinen ymmärsi tilanteen edes jotenkuten. Silti kolmikosta jäi sellainen kuva, että kapitalismin aiheuttamat ongelmat, kuten ympäristötuhot ja ihmisten eriarvoisuus, ovat ratkaistavissa vain kapitalismia lisäämällä. Ajatus on järjetön. Häkämiehen mielestä ongelmat ratkaistaan rahalla. No, hän varmaan tarpeen tullen kykenee elämäänkin rahaa syömällä, mutta meille muille se voi olla vaikeampaa.

 

Kapitalismi tuhoaa kahdella tavalla: se pilaa ympäristön ja luo eriarvoisuutta ihmisten keskuuteen niin valtioiden sisällä kuin niiden välillä.  Eriarvoisuuden lisääminen on tavallaan avainasemassa, koska sen takia kapitalismi voi tulla tiensä päähän. Ympäristöstään ihminen ei välitä, korkeintaan puhuu.

 

Selvennän vielä hieman käsitteistöäni. Kapitalismilla ymmärrän pääomien kasaantumista yhä harvemmille tahoille. Kapitalismissa moraali on erittäin venyvää sorttia. Totuudenmukaisempaa olisi sanoa, että sitä ei ole lainkaan. En pidä kapitalismin vastavoimana kommunismia, koska kummassakin pyritään samaan eli mahdollisimman suureen hyötyyn. Kapitalismilla ja markkinataloudella en näe olevan paljon mitään yhteistä. Ohjelmassa ne kuitenkin sujuvasti rinnastettiin ja sotkettiin toisiinsa. Markkinatalouteen eivät kuulu monopolit, eikä pääomien kasaantuminen harvojen käsiin. Markkinatalouteen sen sijaan kuuluu yrittäjyys ja kilpailu yhteisön luomien reilujen sääntöjen puitteissa. Kyllä Pursiainenkin sanoi jotain järkevää: yhteiskunnan pitää luoda säännöt, joiden mukaan toimitaan. Se ei voi olla yritysten tehtävä.

 

Kuten Kaskinen aivan oikein totesi, USA:ssa palkansaajien ostovoima on laskenut. Se ei tosin ole mikään uusi ilmiö, kuten hän antoi ymmärtää, vaan ostovoima on laskenut siellä jo 70-luvulta lähtien. Olisi hyvin kummallista, jos USA olisi ainoa länsimaa, jossa näin on käynyt. Työntekijät eivät enää tule toimeen palkallaan. Ennen oli tavallista, että perheestä vain yksi kävi palkkatyössä, ja sillä pärjättiin.

 

Välillä palkkoja lähdetään jopa suoraan alentamaan, kuten Suomen Postin tapauksessa, joka on erityisen röyhkeä, koska kyseessä on valtionyhtiö. Valtion pitäisi valvoa kansalaistensa etuja, eikä pyrkiä heikentämään niitä. Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Paatero ei tee mitään, ei myöskään pääministeri Rinne.

 

Länsimaisen palkansaajan köyhtymistä ei helposti uskoisi, kun miettii sitä valtavaa tavaramäärää, joka maailmassa vuosittain tuotetaan. Mutta kapitalismin ajatus onkin tuottaa aina vain halvemmalla eli riistää yhä enemmän ympäristöä ja ihmisiä. Silloin vähemmälläkin rahalla pystyy ostamaan tuotantoa. Ja kun ihmisiä on enemmän kuin ennen, omistajat saavat joka tapauksessa aina voittonsa.

 

Lisäksi on keksitty käteviä järjestelmiä, joilla valtioiden aikanaan harjoittamat pääomaliikehdinnän rajoitukset voidaan kokonaan ohittaa. Esimerkiksi Euroopan Unionissa pääoman liikkuminen on täysin vapaata. Jos se ei riitä, on vielä erillisiä veroparatiiseja niin Euroopassa kuin muualla.

 

Lainsäädäntö on kirjoitettu suojelemaan rikkaimpia. Poliitikot ovat heidän käskyläisiään, jotka laativat sopivia lakeja, eivätkä puutu epäkohtiin, vaikka ne olisivat tiedossa. Suomessa harmaan talouden vastaisen ohjelman rahoitus lopetettiin ”säästösyistä”. Ehkä näytti siltä, että se voi saavuttaa liikaa tuloksia. Keskusta ja RKP puolestaan estivät rikkaimpien verohelpotuksiin puuttumisen.  Sipilän tuhohallitus hyväksyi hallintarekisterilain, jotta omaisuuksien piilottaminen olisi helpompaa. Sipilällä itsellään oli pääministerinä vakuutuskuoria omaisuutensa piilotteluun. Miljonääripääministerin pääomatulot olivat nolla euroa. Ja niin edelleen.

 

Mikään uskottava tutkimus ei tue sellaista tulevaisuudenvisiota, jossa voisimme jatkaa vanhaan malliin tekemättä yhteiskuntajärjestelmiimme merkittäviä muutoksia. Maailmasta löytyy runsaasti kirjallisuutta, jossa pohditaan kapitalismin jälkeistä maailmaa, jopa ihan käytännön elämän näkökulmasta. Tarvittaisiin vain rohkeutta lähteä toteuttamaan niitä ajatuksia, joita mm. Serge Latouche ja David C. Korten ovat kirjoissaan esittäneet. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että sellaista rohkeutta löytyisi. Mitä ilmeisimmin muutoksiin ryhdytään vasta pakon edessä. Se on surullista, koska on lähes varmaa, että silloin on liian myöhäistä.

 

Henri Aitakari

puheenjohtaja

IPU

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload