Muutoksen tuulia

4.2.2020

Vain muutos on pysyvää, sanotaan. Tämä pitää paikkaansa ainakin, jos katselee, miten Euroopan valtiokartta on muuttunut viimeisten satojen vuosien aikana. Monet asiat, joita pidämme itsestään selvinä tai vaihtoehdottomina, eivät oikeasti sitä ole.

 

Historiaa tuntevalle pitäisi olla päivänselvää, että erityisesti ihmisen aikaansaannokset ovat alttiita muutoksille. Yleensä muutoksille on selkeä syy, ja yhteiskunnallisissa asioissa se on usein tyytymättömyys.

 

Euroopan unionin perustamisen juurisyy on maailmansodissa, etenkin jälkimmäisessä. Eurooppaan haluttiin sotien sijaan rauhaa, ja sen tukemiseksi haluttiin edistää Euroopan maiden keskinäistä kaupankäyntiä. Syntyi ajatus valtioiden liitosta tai liittovaltiosta. Ajatus realisoitui nykymuotoiseksi unioniksi v. 1995.

 

Rauha on toistaiseksi vaivoin säilynyt. Jäsenvaltiot menettivät itsemääräämisoikeutensa, taloudellinen ja poliittinen valta liukui Euroopan suurten maiden, ennen muuta Saksan ja Ranskan, käsiin. EU-sopimuksiin kuului myös siirtyminen yhteiseen rahaan. Tämän suhteen Suomessa toteutettiin ennen näkemätön kaksoishuijaus. Kun pohdittiin EU:hun liittymistä, vannottiin, että se ei tarkoita markan menettämistä. Kun sitten euroon liittyminen tuli ajankohtaiseksi v. 1998, todettiin vain, että euroon liittymisestä päätettiin jo siinä vaiheessa, kun liityttiin EU:n jäseneksi. Laillisuusnäkökulma unohtui tässä show’ssa. Mitähän mieltä Euroopan unioni olisi, jos se tietäisi, millä tavalla Suomi liitettiin mukaan?

 

Iso-Britannia teki ensimmäisenä EU-maana sen, mitä monet pitivät mahdottomana. Mahdottomasta tuli mahdollista 1.2.2020. Nyt kun enimmät puheet ”brexit-kaaoksesta” ovat laantuneet, on alkanut jo seuraava vaihe: nyt spekuloidaan sillä, miten huonosti brittien käy vuoden siirtymäajan jälkeen. Kaiken aikaa julkinen puhe on keskittynyt siihen, että Britannian käy huonosti. Totuus on, ettei Britannian voi käydä kovin huonosti, kun se jälleen on itsenäinen valtio ja sellaisena kykenevä päättämään omista asioistaan, mukaan lukien talous- ja rahapolitiikka. Puheet kannattaisikin keskittää siihen, miten Euroopan unionin käy.

 

En väitä, että EU:sta irtautuminen tarkoittaisi automaattisesti kaikkea hyvää ja kaunista, mutta ainakin se antaa mahdollisuuden parempiin päätöksiin. EU:n 25 vuotta eivät ole antaneet toivoa paremmasta, ellei jo entuudestaan ole sattunut kuulumaan rikkaimpaan kansanosaan.  Jostain syystä heidän asiaansa on muistettu jatkuvasti edistää, vaikka muiden kansalaisten olot ovat selvästi heikentyneet. Järkevintä olisi, että unionia alettaisiin nyt maltillisesti purkaa. Ei se tarkoita, että jokaisen sen jälkeen pitäisi kaivautua omiin poteroihinsa. Maailma on täynnä ongelmia, joiden ratkaisuun tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Olisi vain kohdattava totuus ja todettava, ettei EU ollut kovin onnistunut vaihtoehto ratkaisujen löytämisessä.

 

                                                                                                        ----------

 

Omissa ympyröissäkin on tapahtunut muutoksia. Itsenäisyyspuolueena pitkään tunnettu puolueemme vaihtoi nimensä muotoon Tasapainon puolesta – IPU – För jämvikt rp. Uusi nimi on kunnianosoitus pitkäaikaiselle puheenjohtajallemme Antti Pesoselle, jonka yhteiskunnallinen ajattelu kiteytyi Tasapainon manifestiin vuodelta 2012. IPU lyhenne tulee vanhasta nimestämme, ja uusi nimi onkin eräänlainen uuden ja vanhan risteytys. Itse olen asennoitunut käyttämään pelkkää alkuosaa ”Tasapainon puolesta”, koska siitä puolueessa on kaiken aikaa ollut kyse. Tärkeimpiin teemoihimme nimenmuutoksella ei ole vaikutusta, vaan pysymme edelleen EU-, euro- ja Nato-vastaisena puolueena. Meillä on näihin näkemyksiin myös perustelut, joihin voi tutustua osoitteessa ipu.fi. Tosin perusteet saa myös havainnoimalla ihmisiä, maailmaa ja ilmiöitä.

 

Henri Aitakari

puheenjohtaja

Tasapainon puolesta

 

P.S. Jätin somejätin. Facebookista lähdön jälkeen olo on jotenkin helpottunut ja itsenäisempi, vähän kuin briteillä.

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload