• Päivi Järnfors

Kohti itsenäistä Suomea

Maailman mullistusten myötä Suomessakin elettiin 103 vuotta sitten erittäin jännittäviä ja mielenkiintoisia aikoja. Maan korkein johto oli sijainnut kaukana kansasta sekä maantieteellisesti että henkisesti niin kauan kuin kukaan saattoi muistaa. Nyt suomalaisille kuitenkin avautui Venäjän vallankumousten myötä sopiva hetki tarttua oman kohtalon kulkuun ja alkaa päättämään itse omista asioista. Eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917.


Ulkovaltojen kanssa Suomen itsenäisyysjulistus sujui suhteellisen mukavasti, mutta kansan sisällä kyti sen verran suuria ristiriitoja, että ne johtivat varsin nopeasti laajamittaiseen sisällissotaan. Sota jätti syvät arvet suomalaiseen yhteiskuntaan ja vasta parikymmentä vuotta myöhemmin käyty talvisota yhdisti koko kansan taistelemaan yhteisen isänmaan vapauden puolesta. Seuraavien vuosikymmenien ajan Suomi joutui tasapainottelemaan idän ja lännen välissä, ja päätöksiä tehtäessä oli syytä ottaa myös Moskovan mielipide huomioon, vaikka puolueettomia kuulemma olimmekin. Se oli omana aikanaan järkevää politiikkaa ja Suomi ei ainoastaan selviytynyt itsenäisenä valtiona, vaan pystyi myös siinä sivussa nousemaan köyhästä maatalousmaasta yhdeksi maailman vauraimmista valtioista, joka pitää kärkisijaa monituisilla menestysmittareilla.


Samoihin aikoihin teollisuuspamput kaukana Euroopan sydämessä puuhailivat omaa projektiaan, jonka tavoitteena oli luoda mahdollisimman suotuisa toimintaympäristö suurteollisuuden yrityksille. Nämä herrat suuntaviivoittivat pyöreän pöytänsä ääressä (Roundtable of European Industrialists) tien, jolle Eurooppa suunnattiin kulkemaan enemmän tai vähemmän tietoisena siitä, minne tie johtaisi. Hehkutuspuheiden huumassa Suomen valtion johdon päämääränä oli viedä Suomi mukaan projektiin, halusipa kansa sitä tai ei. Oikea äänestystulos kansanäänestyksessä varmistettiin mm. valtioneuvoston jokaiselle äänestäjälle lähettämällä tiedotteella, joka antoi ymmärtää, että EU kohottaa kansalaisten elintasoa ja elämisen laatua ja taloudellinen hyvinvointi lisääntyy jäsenyyden oloissa enemmän kuin EU:n ulkopuolella. Kuitenkin noin 43% äänestäjistä rohkeni epäillä annettuja lupauksia.


Euroopan Unionin perimmäiset tavoitteet ovat kuluneen neljännesvuosisadan aikana toteutuneet, ja hankkeen alulle panijat ovat saaneet mitä halusivat: rikkaiden taloudellinen hyvinvointi on lisääntynyt merkittävästi verrattuna vanhoihin sääntelyn aikoihin. Tuloerot ovat kasvaneet odotusten mukaan, terveydenhoito, vesi, sähkö ynnä muut yhteiskunnalle välttämättömät toimet on saatu valjastettua toteuttamaan niiden olemassaolon ainoaa todellista tarkoitusta eli tuottamaan voittoja omistajilleen, ja tuhlailevan hyvinvointivaltion alasajo on sekin jo hyvässä vauhdissa. Demokratian oloissa näiden uudistusten toteuttaminen ei tietenkään ole ollut helppoa, mutta kansa ja heidän valitsemansa edustajat on kuitenkin ollut kohtalaisen helppoa saada tekemään oikeita ratkaisuja, kun heidät on ensin saatu uskomaan, ettei ehdotetuille päätöksille ole vaihtoehtoja. Sekin on onnistunut suunnitelmien mukaan, ja suuri osa eurooppalaisista todella uskoo edelleen, että maanosaa koskevat päätökset tehdään aidon demokraattisen prosessin mukaisesti ja kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi.


Suomea koskevat tärkeät päätökset tehdään nykyään Brysselissä eli maan korkein johto on muuttanut kauemmas kuin koskaan historian aikana. Liittovaltiohankkeen tavoitteena on tehdä Suomesta pelkkä osavaltio, jolla on jonkin verran paikallista valtaa järjestellä erityisesti alueellista verorahojen jakoa, mutta jota koskevat tärkeät päätökset, mukaan lukien suhteet EU:n ulkopuolisiin valtioihin, määrätään ylemmältä taholta. Hankkeen rattaisiin on tosin heitetty kapuloita ja vauhti on hidastunut, mutta suunta ei ole muuttunut mihinkään. Mitä Suomen itsenäisyyden puolesta aikoinaan kamppailleet ihmiset sanoisivat, jos he tietäisivät jälkikasvunsa olevan valmis myymään isänmaan itsenäisyyden monikansallisten suuryritysten kaupalliselle hankkeelle?


Aiheellisesti on kysytty, mitä sellaista hyvää EU on meille tuonut, jota meillä ei voisi olla ilman sitä. Esimerkiksi vapaakauppasopimukset - jos sellaisia halutaan - toimivat ilman mitään unioniakin. Suomi on vanhastaan osallistunut Pohjoismaiseen yhteistyöhön, hoitanut hyviä suhteita itänaapuriin, käynyt kauppaa Saksan kanssa, esiintynyt maailmalla puolueettomuuden esikuvana ja menestynyt kansallisvaltiona monellakin kansainvälisellä saralla. Meidän historiamme on erilainen kuin Euroopan ydinmaiden Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian, joilla on ollut taipumus keskinäiseen nahisteluun, ja joiden tarpeiden ympärille unionia on alun perin lähdetty rakentamaan. Meillä on jo maantieteellisen sijaintimme vuoksi erilaiset tarpeet, ja ei ole olemassa yhtäkään syytä, miksi Suomi ei voisi jatkossakin menestyä itsenäisenä kansallisvaltiona ja omalla valuutalla.


EU:sta eroaminen ei ole huomisen asia eikä vielä ylihuomisenkaan. Perustuslain mukaan Suomi on osa Euroopan Unionia, ja matka tilanteen muuttamiseksi on pitkä ja mutkikas, kuten Brexitistä olemme nähneet. Erosta voidaan vakavasti alkaa puhua siinä vaiheessa, kun selvästi yli puolet suomalaisista kannattaa sitä ja saa edustajien enemmistön taivuteltua uuteen kansanäänestykseen. Sitä odotellessa voimme kuitenkin vastustaa pyrkimyksiä rajoittaa itsenäisyyttämme entisestään liittovaltiohankkeella tai Natoon liittymisellä. Suomi on meille yksinkertaisesti liian arvokas asia - se on kotimaamme - jotta voisimme jättää sen kohtalon ulkopuolisten tai omaa etua tavoittelevan eliitin päätettäväksi.


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille ja suomenmielisille!




Ota meihin yhteyttä

               info@ipu.fi                    

      puoluesihteeri@ipu.fi          

Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja.

Rekisteriseloste.